Opiskelijoiden kokemuksia lehmien lämpökuvauksesta
Keväällä 2021 nelihenkinen ryhmä Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoita Ideasta hankkeeksi-kurssilta testasivat Flir One Pro -lämpökameraa sekä kameran ja lämpökuvien käyttö- ja tulkintaohjeita käytännön toteutuksena kahdella erilaisella nautakarjatilalla Pohjois-Savossa. Käytännön kuvauksia varten ryhmä jakautui kahdeksi kuvauspariksi, joista ensimmäinen suoritti kuvauksia maaliskuun alussa lypsykarjatilalla ja toinen pari puolestaan kuvasi emolehmätilalla maaliskuun lopussa. Tämä on emolehmätilalla kuvanneen työparin tarina kuvauksista.
Kuvauskohteemme oli ainoa emolehmätila tämän hankkeen puitteissa. Tilalla on ollut emolehmäkarjaa nyt 15 vuoden ajan ja kevään kuluessa odotetaan 54 emoa poikivaksi. Muutamia vasikoita tilalle oli jo syntynyt, mutta poikimakausi oli kuvausten aikaan vielä hyvin alussa. Tilalla on kolme eri laumaa ja jokaisessa on oma siitossonninsa. Laumat asuvat omissa ulkotarhoissaan, joista jokaisessa on kaksi kestokuivitettua makuualuetta. Tarhoissa on maapohja ja kuvauspäivän aamuna tarhoissa oli vielä jonkin verran lunta ja jäätä. Jokainen eläin pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tasaisella kohdalla, mutta maaston lievä epätasaisuus sekä luminen maa voivat vaikuttaa eläinten sorkkien lämpötiloihin ja tuottaa erilaisia tuloksia kuin betonilattioilla kulkevilla pihattoeläimillä. Kameran säädöissä tuli ottaa tarkasti huomioon ilman lämpötila ja lumesta heijastuva lämpötila, mutta kuvissa voi siitä huolimatta olla hieman vääristyneitä tuloksia kuvaajien kokemattomuudesta ja ulkona tapahtuneesta kuvaamisesta johtuen.
Emolehmätilalla kuvauspäivä valkeni ihanteellisessa kevätsäässä, aurinko paistoi kauniisti ja lämpötila oli jonkin verran plussan puolella. Kamera oli aamunavetan aikana latauksessa. Tilalliset tarjosivat tervetulokahvit kuvaajille aamunavetan jälkeen ja kuvaukset aloitettiin keskipäivän tienoilla kahvittelun jälkeen. Tila tarjosi kaikki tarvittavat suojavarusteet, sillä poikimakausi on herkkää aikaa emolehmätilalla. Tautiriski on pidettävä minimissään, mutta myöskään kertakäyttövarusteiden pitäminen ei ole suotavaa, koska tilan eläimet eivät ole tottuneet sellaisiin ja voivat säikkyä.
Ensimmäiseksi perehdyimme kameran asetuksiin, mutta valitettavasti kamerasta loppui akku ennen kuin ehdimme kuvata ensimmäistäkään eläintä. Veimme kameran takaisin latautumaan ja olimme latauksen ajan tutustumassa tilaan ja sen eläimiin ulkona. Toisella yrittämällä saimme otettua jo kuviakin yhdestä lehmästä ennen kuin kamera oli taas ladattava. Latauksen aikana tutustuimme lähemmin Sorkkalaskuriin ja kertasimme ohjeita. Kameran lataamisessa meni aikaa aina 45-60 minuuttia kerrallaan. Otimme lisää kuvia ensimmäisestä lehmästä, joka ontuu kävellessään. Sitten pääsimmekin yrittämään tulosten syöttämistä Sorkkalaskuriin ja saimme ensimmäisiä tuloksia. Huomasimme kuitenkin, että osa kuvista ei ollutkaan hyviä, joten päätimme kuvata lehmää vielä myöhemmin uudestaan. Lehmä oli kuitenkin hieman ärtyneen oloinen, kun häntä häirittiin, joten vaihdoimme tässä välissä kuvaajaa ja kuvattavaa laumaa. Sillä latauskerralla saimme peräti kuvattua kaksi lehmää kokonaan ennen kuin kamerasta loppui jälleen virta.
Saimme latauksen aikana tehtyä lisää analyysejä ja kameran latauduttua olimme aikeissa palata kuvaamaan ensimmäistä lehmää. Tämä suunnitelma kuitenkin tyssäsi, sillä tarhaan saavuttuamme eräs toinen lehmä oli aloittanut poikimisen. Hälytimme apuvoimia ja kamera vietiin sisälle turvaan. Lehmä ehdittiin saada karsinaan ennen kuin vasikka ehti syntyä ja poikiminen sujui hieman yllättävistä käänteistä huolimatta kuitenkin onnellisesti. Tila sai uuden lehmänalun ja kaikesta poikimisen vaatimista toimenpiteistä selvittyämme kello oli jo niin paljon, että menimme syömään tilanväen kanssa. Ruokailun jälkeen otimme poikineesta lehmästä lämpökuvia poikimahalvauksen ennakointia varten annettujen ohjeiden mukaisesti. Poikimahalvauskuvia otettiinkin vain harjoituksen vuoksi, sillä poikimahalvaukset ovat emolehmäkarjoissa paljon harvinaisempia kuin lypsykarjoissa. Tilalla pidetään poikineita eläimiä aina viikon ajan yksilökarsinoissa poikimisen jälkeen, eikä poikimahalvausta ole vielä tähän päivään mennessä nähty yli kymmenvuotisella uralla.
Samalla latauksella ehdimme saada myös loputkin kuvat ensimmäisestä lehmästä. Olimme aikeissa kuvata seuraavaakin eläintä, mutta kamerasta loppui virta, ennen kuin kuvattavaksi suunniteltu eläin oli hyvissä asemissa. Kameraa oli jälleen ladattava, jonka aikana olimme navetalla mukana seuraamassa iltatöitä.
Iltanavetan loppupuolella kamerassa oli jälleen virtaa, joten oli aika testata siitossonnin kuvaamista. Tilalla on kolme laumaa ja jokaisessa oma sonninsa, joten valinnan varaa oli hieman. Tämä olikin hyvä asia kuvausten kannalta, sillä vanhin ja suurin sonni, jota ensimmäiseksi päätimme kokeilla, ei ollut halukas kuvattavaksi. Nuorin sonni, jonka laumassa olimme viettäneet suurimman osan ajasta kuvaamassa sitä ontuvaa lehmää, oli seurallisempi ja suostui kuvattavaksi rapsuttelua vastaan. Ulkona oli jo hämärää ja lämpötila oli laskemassa, mutta ehdimme onneksi saada kaikista jaloista kuvat ennen kameran hyytymistä.
Analysoimme viimeistenkin kuvien lukemia Sorkkalaskurilla ja nautimme vielä iltapalaa tilallisten kanssa ennen kuin kuvauspäivän saattoi lopulta sanoa päättyneen. Kaiken kaikkiaan saimme siis kuvattua yhden poikineen lehmän ja sorkat neljältä eri naudalta kaikkien häiriöiden ja ympäristöolosuhteiden haasteiden jälkeen yhtenä kuvauspäivänä, joka kesti noin kymmenen tuntia. Kuvia olisi mielellään otettu paljon enemmänkin, mutta suurin ongelma on lämpökameran akun kesto, joka rajoitti työskentelyä merkittävästi. Käyttämämme kamera oli Flir One Pro, joka oli hankkeessa mukana olevista kameroista edullisin ja pienin. Kameran akkuongelmat todettiin myös toisella kuvauspaikalla. Muiden hankkeen kameroiden kanssa ei välttämättä olisi ollut samoja ongelmia, sillä niissä on isommat akut ja joissain myös mahdollisuus ladata kameraa kuvauksen aikana, mikä tässä ei onnistunut. Kuvauksista jäi kuitenkin positiivinen mieli ja opimme jotain uutta ja mielenkiintoista.
Tekstin kirjoittivat ja kuvat ottivat Satu Huttunen ja Sari Vattu RA18SP-ryhmästä
