Digivimpaimet arjen apuvälineinä - muista perehtyä ohjeisiin

Monet meistä kantavat ranteessaan sykevälivaihtelua mittaavaa laitetta, josta voi tarkistaa askelmäärän lisäksi onko palautuminen arjen haasteista riittävää. Korvakivun yltyessä voi puolestaan kysyä lääkäriaseman chat-palvelusta apua kivunlievitykseen. Erilaiset kehon toimintaa mittaavat laitteet eli digivimpaimet ja etähoitopalvelut ovat osa terveyden seurantaa ihmisten lisäksi myös eläimillä.

Kuva. Ranteeseen kiinnitettävä mittari kertoo liikunnan määrän lisäksi palautumisesta. Tuotantoeläinten seurantaan on kehitetty erilaisia laitteita ja tutuimpia niistä lienevät kiimanseurantajärjestelmät, mutta myös lämpökuvaukseen perustuvia järjestelmiä löytyy markkinoilta.

Teknologian hyödyntäminen eläinten hoidossa ja seurannassa on ollut tapetilla jo pitkään. Nykyaikainen navettateknologia -hankkeen (2010 – 2014) yksi päätuloksista oli, että teknologia on karjanhoitajan apuväline, joka ei korvaa hyvää karjasilmää. Vaikka hankkeen päättymisestä on vierähtänyt aikaa, on johtopäätös edelleen ajankohtainen. Erilaisista mittauslaitteista voi kuitenkin olla hyötyä, sillä esimerkiksi lämpökameran avulla voi olla mahdollista erottaa tulehtunut sorkka terveistä sorkista jo siinä vaiheessa, kun ontuminen on vielä niin lievää, ettei siihen normaalisti puututtaisi. Mittalaitteita, lämpökameroita ja muita digivimpaimia käytettäessä täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettei tekniikka itsessään tee autuaaksi: lämpökameraa pitää käyttää ja lämpökuvia tulkita oikein niin että kamerasta on todellista hyötyä maatilan arjessa. Lisäksi laitteen käyttäjällä olisi hyvä olla ymmärrys siitä, mihin laitteen mittaukset perustuvat, että laitteiden ilmoitusten tulkinta on mahdollista.

Riittävän luotettavat digitaaliset eläinten seurannan apuvälineet luovat mahdollisuuksia. Suomessa välimatkat eläintilojen ja eläinlääkäreiden välillä voivat olla melkoisia. ”Eläinlääkintä digitalisoituu - pysy mukana!” -seminaarissa 5.4.2019 selvisi, että etäklinikkapalvelut mahdollistavat toiminnan tehostamisen sekä eläimen omistajan kuin eläinlääkärin näkökulmasta. Esimerkiksi leikkaushaavan jälkitarkastus voidaan tehdä etäyhteyden välityksellä. Jos tilanne vaatii, voi eläinlääkäri suositella haavan tarkastuttamista livenä. Voisiko tulevaisuudessa karjanhoitaja kuvata nautaansa lämpökameralla ja lähettää kuvan eläinlääkärille puhelimella, jolloin eläinlääkäri voisi esimerkiksi arvioida onko hänen tarpeen käydä tutkimassa eläin navetassa?

Markkinointilupauksista huolimatta ei laitteisiin kannata sokeasti uskoa. Systemaattista tutkimusta ja käyttökokemuksia laitteiden toimivuudesta ja käytettävyydestä kaivataan, jotta virheinvestoinneilta vältyttäisiin. Lämpökuvausohjeistuksia onkin jo saatavilla! Lue Kuvaa Nautaa -kirjallisuusselvitys nautojen lämpökuvauksen mahdollisuuksista. Nettisivuiltamme löydät myös uunituoreet ohjeet nautojen lämpökuvauksesta: miten lämpökuvia otetaan ja millaiset asetukset kameraan pitää säätää?

Suomalaisen mentaliteettiin kuuluu, ettei käyttöohjeita lueta kuin viimeisen pakon edessä. Ottaessasi lämpökuvia naudoista heitä edellinen ajatus romukoppaan, sillä perehtymällä alla oleviin vinkkeihin saat lämpökuvauksesta irti enemmän!

Blogin kirjoitti Kuvaa Nautaa -hankkeen projektipäällikkö Salla Ruuska

Blogissa mainitut julkaisut löydät täältä:

Lämpökuvantaminen nautojen terveyden ja hyvinvoinnin seurannan apuvälineenä -kirjallisuuskatsaus (http://jukuri.luke.fi/handle/10024/543903)

Lämpökuvauksen tietokortit (http://kuna.savonia.fi/tietoa/julkaisut) ja opinnäytetyö Tietokortit lämpökuvaamien tueksi (http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052712181)

• Eläimen lämpökuvaaminen
• Emissiivisyys
• Lämpökameran ominaisuudet
• Lämpökuvauksen jälkeen
• Lämpökuvauksen olosuhteet
• Lämpökuvauksen toteutus